Punajuuresta

Punajuurikas, Beta vulgaris

Useimmat juurikkaan suvun lajien ja viljelumuotojen juuret ovat valkeita tai vaalean punervia. Vielä viime vuosisadalla esimerkiksi Ranskassa viljeltiin vaaleanpunaisia punajuurikkaita. Valikoinnin ja jalostuksen tuloksena on nykyisissä lajikkeissa punaisten ja sinipunaisten antosyaaniväriaineiden määrä tavattoman suuri. Kun lisäksi punajuurikkaassa on runsaasti kivennäis- ja hivenaineita, mangaania, magnesiumia ym., on ymmärrettävää, että se on erityisen terveellinen, mm. verta parantava.
Punajuurikas kuuluu ns. nitraattikasveihin, jotka voivat ottaa maasta nitraatteja enemmän kuin kykenevät aineenvaihdunnassaan käyttämään. Tällöin voi ruuassa tai terveelliseksi juomaksi tarkoitetussa punajuurimehussa olla nitraattia, joka sellaisenaan ei ole vaarallista (se erittyy munuaisten kautta pois), mutta voi mm. vatsassa muuttua myrkylliseksi nitriitiksi. Veren punasoluissa nitriitti muuttaa hemoglobiinin methemoglobiiniksi, joka ei pysty kuljettamaan happea. Yhdysvalloissa lapsia on kuollut syötyään liian runsaalla nitraatilla (salpietarilla) lannoitettua salaattia. Nitriitti voi myös yhtyä ruuassa oleviin amiineihin, jolloin muodostuu syöpää synnyttäviä aineita, nitrosoamiineja. Tämän johdosta on lääkintöhallitus Suomessa varoittanut luontaistuotekaupassa olevista punajuurivalmisteista ja mm. määrännyt punajuurimehujen esitteisiin tekstin, ettei niitä pidä antaa lapsille.
Mutta vuosisatojen kokemus viitata siihen, ettei punajuuren nitraatti olekaan kovin vaarallista. Kun esim. Helsingissä tutkittiin odottavien äitien verta ja muuta terveydentilaa, ilmeni, että parhaat veriarvot oli kahdella äidillä, jotka ilmoittivat säännöllisesti juovansa punajuurimehua. Jos siinä oleva nitraatti muuttuisi nitriitiksi, heidän hemoglobiiniarvonsa olisi huonontunut eikä parantunut, kuten nyt oli laita. Jos punajuuren nitraatti ei muutu nitriitiksi, ei myöskään synny nitrosamiineja.
Erityinen vaikutus näyttää punajuurella olevan syövän hoidossa. Eräs unkarilainen lääkäri oli antanut verisyöpää (leukemiaa) sairastaville potilailleen tuoretta punajuurimahua ja todennut sillä olevan odottamattoman hyviä vaikutuksia. Tämän johdosta tri Sandor Ferencsi ryhtyi kokeilemaan syöpäpotilaillaan, joille ei enää ollut muuta hoitomahdollisuutta, syöttäen heille tuoretta punajuurta hienona raasteena 250g päivässä eri aterioille jaettuna tai 3dl tuoretta punajuurimehua. Tulokset olivat hämmästyttäviä: 22 heikkokuntoisesta, lähes luurangoksi laihtuneesta potilaasta 21 tuli hyvään kuntoon, syöpäkasvaimet hävisivät, paino lisääntyi, ruokahalu palasi, veren lasko (senkka) tuli normaaliksi jne. Mutta melkein kaikki kyllästyivät punajuureen, eivätkö kotiin palattuaan jatkaneet hoitoa. Seurauksena oli syövän uusiutuminen ja vähitellen kuolema.
Suotuisa vaikutus osoitettiin myös eläinkokeissa, joissa syöpäläisten eläinten ikä piteni n. 20% kontrolliryhmään verrattuna. Sittemmin punajuuridieetti on auttanut satoja syöpäpotilaita.
Saksassa ryhtyi tri Siegmund Schmidt kokeilemaan hiirillä, jolloin ilmeni, että punajuurella syötetyt hiiret kestivät vauriotta säteilyannoksen, johon tavallisella rehulla ruokitut hiiret kaikki kuolivat. Sitten hän hoiti 90 syöpäpotilasta ja 28 leukemiapotilasta, kaikki toivottomiksi arvioituja tapauksia, käyttämällä punajuurimehua tai mehujauhetta. Useimmat tulivat hyvään kuntoon ja palasivat työhön. He kestivät sädehoitoa ja kemiallista syöpähoitoa erittäin hyvin. Tri Schmidt katsoo, että punajuurihoito on erittäin hyödyllinen lisä muuhun syöpähoitoon. Biokemisti tri P.Seeger on selvittänyt punajuuren väriaineiden fysiologisen vaikutuksen: ne normaalistavat syöpäsolujen soluhengityksen, jolloin syövän kasvu pysähtyy. Samaan suuntaan vaikuttaa myös punajuuren runsas koliinipitoisuus. Tehokkainta ja parhaiten säilyvää on maitohappokäymisellä säilötty punajuurimehu. Vaikeissa tapauksissa hyvä hoitotulos edellyttää jokapäiväistä punajuurilääkitystä. Punajuuri on ilmeisesti hyödyksi myös syövän ennakkoehkäisyssä, jopa influenssan torjunnassa epidemiakausina.
Salpietarilannoitusta on kuitenkin syytä varoa. Kun 1960-luvulla kokeiltiin neljän viljelytavan vaikutusta kasvisten laatuun, ja hiiriä oli päässyt kellariin, ne söivät yksinomaan biodynaamisesti viljellyt punajuuret eivätkä koskeneetkaan väkilannoitettuihin tuotteisiin.

Teksti on lainaus Toivo Rautavaaran kirjasta Miten Luonto Parantaa

Mainokset